Meillä on vasemmistoliitossa todella hienolla tavalla sisäistetty toimintaamme ohjaaviksi periaatteeksi kaikkien tasapuolinen kohtelu. Silloin kuin tämän ei koeta toteutuvan, palaute on nopeaa. On kuitenkin tilanteita, joissa tätä periaatetta sovelletaan väärin. Näistä merkittävin on ehdokasasettelu ja ehdokkaiden saama tuki.
Kokemukseni mukaan yksi eniten vaaleja ennen, niiden aikana ja jälkeen kritiikkiä herättävä asia on se, että ehdokkuuksien ja ehdokkaiden saaman tuen ei koeta jakautuvan tasaisesti. Jos tavoitteenamme on olla vaaleja voittava ja yhteiskuntaa muuttava puolue, on kuitenkin niin, että ehdokkuudet on mietittävä kokonaisuutena ja ehdokkaiden saaman tuen on oltava erilaista. Tällöin ajatus siitä, että ei saisi olla kärkiehdokkaita tai että nosteessa olevia ehdokkaita ei saisi tukea enempää kuin niitä, joilla nostetta ei ole, on vahingollinen. Kaikkia ehdokkaita on tuettava, mutta puolueen on mietittävä kuinka kohdistaa tukeaan niin, että vaalitulos on mahdollisimman hyvä.
Ehdokasasettelun tarkoituksena on valita ehdokkaiksi monipuolinen joukko, joka ilmentää vasemmistolaisen aatteen monimuotoisuutta. Toisaalta joukon on oltava sellainen, jossa kaikki ovat sitoutuneet tekemään mahdollisimman suuria kampanjoita ja joilla parhaassa tapauksessa on myös käytännön näyttöä siitä, että heitä äänestetään. Kaikkiin äänet eivät suurista panostuksista huolimatta tartu. Usein voi tuntua siltä, että ehdokkuus kuuluu jollekin, koska hän on nähnyt paljon vaivaa puolueen eteen. Tällöin kyse on nähdäkseni ennemminkin siitä, että meidän pitäisi kehittää paremmin muita keinoja palkita aktiivejamme.
Meillä ehdokkaita tuetaan enemmän kuin missään muussa eduskuntapuolueessa ja ehdokkailta vaaditaan vähemmän esimerkiksi rahallisia panostuksia. Näin sen kuuluukin olla, mutta toisaalta asetelma voi luoda vääränlaisen käsityksen siitä, että ehdokkuus ei olisi nimenomaan henkilökohtainen ponnistus. Käsittääkseni monissa muissa puolueissa ehdokkaat eivät niinkään mieti sitä onko puolue kohdellut heitä riittävän hyvin, vaan ovatko he kampanjallaan pystyneet todistamaan, että heidät kannatti ottaa ehdolle. Ehdokkaan oma kampanja on se mikä ratkaisee tuloksen eikä puolueen toiminta.
Kaikille ehdokkaille on tarjottava edellytykset tehdä parhaansa, mutta yhteistä päämääräämme ei palvele, jos emme nosta heitä, jotka nosteessa ovat tai ovat saaneet muuten paljon julkisuutta.
Lähestyvissä kuntavaaleissa tämä ei korostu samalla tavalla kuin eduskunta- ja eurovaaleissa. Asiasta on kuitenkin nähdäkseni tärkeää keskustella nyt, kun se ei vielä henkilöidy kehenkään. Jos haluamme olla yhteiskuntaa muuttava ja merkittävä puolue, meidän on sisäistettävä se, että osaa ehdokkaista nostetaan enemmän kuin toisia. Tästä on myös viestittävä läpinäkyvästi. On nostettava niitä, joilla nostetta on ja taattava kaikille edellytykset siihen, että he pystyvät omalla panostuksellaan luomaan parhaan mahdollisen kampanjansa.
Lauri Linna
Kallion vasemmiston puheenjohtaja