Asumiskulut ovat kohonneet pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä kohtuuttoman korkeiksi. Yksinasuvilla helsinkiläisillä asumiskulut saattavat nousta jopa 60 prosenttiin käytettävissä olevista tuloista. Lääke asuinkulujen hillintään on julkinen asuntotuotanto, jonka määrää Helsingissä on lisättävä tuntuvasti.
Jopa puolet Suomen noin 4 800 asunnottomasta asuu Helsingissä, ja heistä joka viides on nuori. Opiskelijoista puolestaan jopa 8% on asunnottomana opintojensa aikana. Politiikan ohjaavan periaatteen pitää olla eriarvoisuuden vähentäminen kaupungissa ja maailmalla, joten myös tulevan valtuustokauden asuntopolitiikan johtavana periaatteena tulee olla turvallisen ja kohtuuhintaisen kodin takaaminen kaikille helsinkiläisille.
Asuinkustannusten nousun taittaminen vaatii päättäväisiä, konkreettisia toimenpiteitä. Helsingin kaupungin vuosittainen asuntotuotantotavoite on nostettava nykyisestä 7 000 asunnosta 10 000 asuntoon. Erityisesti Helsingin kaupungin oma asuntotuotantotoimisto on tunnettu laadukkaasta, kohtuuhintaisesta asuntotuotannostaan, ja sen volyymia onkin reilusti nostettava nykyisestä 1 500 asunnon vuositavoitteesta. Juuri kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjonnan lisäämiseksi on ara-vuokra-asuntojen, mukaan lukien nuoriso- ja opiskelija-asunnot, osuutta asuntotuotannosta lisättävä 25 prosentista 30 prosenttiin.
Asuntopolitiikan tavoitteeksi tulee asettaa viihtyisän, tiiviin korttelikaupungin rakentaminen, jossa lähipuistot ja viheralueet tukevat asukkaiden hyvinvointia. Kaupungin rakentamisen tulee tapahtua kestävällä tavalla, ei luontoarvoista sekä eheistä viheralueista ja -yhteyksistä tinkimällä. Ennusteiden mukaan Helsingin asukasluku saattaa kohota jopa 860 000:een vuoteen 2050 mennessä, joten olemassa olevien puistojen merkitys ja käyttäjämäärät tulevat vain kasvamaan.
Helsingin kaupungin tulee etsiä entistä ponnekkaammin ratkaisuja täydennysrakentamisen mahdollistamiseksi kaikissa mittakaavoissa. Täydennysrakentaminen valmiin kaupunki-infran ja uusien runkolinjojen, kuten Raide-Jokerin, äärelle mahdollistaa kestävän liikkumistavan yhä useammalle. Olemassa olevien alueiden tiivistäminen tuo myös enemmän käyttäjiä lähipalveluille sekä edellytyksiä uudenlaiselle kaupunkikulttuurille ja kohtaamisille. Rakentamisen vauhdittaminen on kokonaistaloudellinen ja hyvinvointia lisäävä investointi, joka maksaa itsensä takaisin.
Ilmastonmuutoksen torjunnassa Helsingillä on pääkaupunkina erityinen vastuu ja kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tätä tavoitetta edistämään on jo perustettu ohjelmia, kuten Hiilineutraali Helsinki (HNH) 2035- toimintaohjelma ja Helsingin kierto- ja jakamistalouden tiekartta. Asuntotuotannolla ja asuntopolitiikalla on merkittävä rooli päästöjen hillitsemisessä. Uusien asuntokohteiden tuotannossa on kannustettava maalämmön ja aurinkoenergian hyödyntämiseen. Rakennusten turhaa purkamista tulee välttää ja käyttökelpoiset rakennusrungot hyödyntää. Kiertotalouden määrätietoinen edistäminen asuntorakentamisessa, jossa volyymit ovat suuria, on ensiarvoisen tärkeää. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumisen työkalupakkiin kuuluu myös kaupunkitulvien hillintä kattavilla hulevesisuunnitelmilla sekä paikallisilla ratkaisuilla, kuten viherkatoilla ja hulevesien viivytysratkaisuilla.
Kaupungin tulee edelleen kehittää asuntorakentamista aktiivisesti jatkamalla ja laajentamalla Kehittyvä kerrostalo -ohjelmaa sekä levittämällä ohjelman kautta saatuja hyviä käytäntöjä. Samoin kaupungin tulee kasvattaa hiilinieluna toimivan puurakentamisen osuutta sekä omissa hankkeissaan että kaavoituksen ja tontinluovutuksen kannustimilla.
Erilaisten yhteisöllisten tilojen, kuten taloyhtiö- tai korttelikohtaisten yhteistilojen rakennuttamista ja kehittämistä tulee edistää. Yhteisöllisistä tiloista ja resursseista, kuten taloyhtiöiden yhteisistä kuntosaleista, kerhohuoneista, viljelylaatikoista ja yhteiskäyttöautoista, on hyötyä eri-ikäisille ja eri elämäntilanteissa oleville asujille. Sen lisäksi, että ne helpottavat arkea ja tuovat ihmisiä yhteen ja siten lisäävät ihmisten hyvinvointia, ne myös auttavat säästämään rahaa ja ympäristöä, kun kaikkea ei tarvitse omistaa itse. Yhteiset tilat ja resurssit auttavat siis myös ilmastonmuutoksen vastaista taistelua, jossa tarvitaan niin pieniä kuin suuria tekoja.
Toimivassa ja viihtyisässä kaupungissa asuntojen lisäksi asuinalueilla on oltava julkista tilaa ja julkisia palveluita. Joka kaupunginosassa on pidettävä huolta laadukkaista kirjastopalveluista, jotka toimivat asukkaiden olohuoneina ja kansalaistoiminnan mahdollistajina, sillä kaupungin tulee olla muutakin kuin kohtuuhintaista asuntomassaa. Myös kaupunginosien leikkipuistot ja liikuntapaikat sekä niiden toiminta ovat hyvinvointia lisääviä helmiä kaupunkirakenteen lomassa, jotka mahdollistavat asukkaiden välisiä kohtaamisia ja vertaistukea. Kivijalkatoimitilat puolestaan mahdollistavat yrittäjien ja kansalaistoimijoiden asukkaille tarjoamat lähipalvelut. Helsinki tarvitsee julkista tilaa, mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa ja kulttuuria sekä bongata lintuja. Ennen kaikkea vaadimme lisää kohtuuhintaisia asuntoja, lisää Kalliota Helsinkiin – kaikille!